Verta ja vaippoja

Jotenkin mä päädyin paikalliseen turvakotiin töihin. Eräs täti käveli meidän opehuoneeseen ja mä satuin olemaan ainoa paikalla, joten musta leivottiin turvatalotäti. Mä nukun pari yötä viikossa turvakodissa, joka on tuossa meidän takapihan takana. Nyt ei voi rahantuloa estää, kun mä saan jo palkkaa nukkumisestakin. Tosin mun tarvitsee kyllä nukkua jopa 50 metrin päässä normaalista nukkumapaikasta. Onhan se aika rankkaa. Jep, mä olen nykyään ammattinukkuja. Mun työvuorot alkavat iltaviideltä ja loppuvat aamukahdeksalta. Illalla mä siivoilen ja pidän seuraa asukeille ja yöllä mä päivystän hätäpuheluiden varalta. Päivystys on käytännössä sitä, että mä nukun ihan oikeassa sängyssä ja pidän kännykän yöpöydällä. Elämä on rankkaa.

Iltaisin mun duuni on tätä.

Mun työhönopastus oli aika olematonta. Mulle näytettiin, missä kaikki oleellinen sijaitsee, ja siinä se oikeastaan sitten olikin. Tekemällä oppii. Ilta olisi melko hiljainen. Ja näillä sanoin työhönopastaja lähti kotiin. Kaikki meni ihan hyvin. Sen iltaiset vieraat olivat vakkareita, ja he osaisivat kyllä neuvoa, missä mikäkin on ja mitä mun kuuluu tehdä. Sitten alkoi tapahtua. Portilta kuului älämölöä ja huhuilua. Siellä oli kylän yöpartio, joka oli hakenut paikallisen naisen ja lapset kotoaan. Naisella oli iso ja syvä haava otsassa. Hän ei kuulemma halunnut klinikalle. Ööööö. Okei. Mä avasin portin miljoona lukkoa ja päästin porukan sisään.

Mä järkkäilin perheelle huoneen, pyyhkeet, ruokaa, puhtaita vaatteita ja kaikenlaisia muita oleellisuuksia. Mua vähän hirvitti iso haava ja veriset vaatteet. Mä soitin klinikalle ja pyysin, että sieltä joku tulisi vierailulle. Tulevat kuulemma aamulla. Soitin vielä myöhemmin uudestaan ja pyysin heitä tulemaan samana iltana, sillä olihan kyseessä kuitenkin päävamma. Tikit siihen laitettiin. Eikä mua pääse kukaan haastamaan oikeuteen, jos vaikka jotain tapahtuisikin. Tuskinpa täällä peräkylillä kukaan ketään oikeuteen veisi, mutta Australiassa on kyllä eniten oikeusjuttuja ihmismäärään nähden. Enemmän kuin Jenkeissä. Se on paljon se.

Mun muut vuorot ovat olleet todella rauhallisia. Yleensä illan järkyttävimmät ja jännittävimmät hetket ovat ne, kun mä joudun lähestymään likaisia vaippoja. Talo on aina täynnä muksuja. Aivan törkeät määrät. Ja yleensä mutsit eivät oikein jaksa katsoa lapsiensa perään. Eihän turvakotiin karkaaminen voi olla kovinkaan kivaa heille. Mä olen muksujen mielestä jotenkin aivan super mielenkiintoinen, ja yleensä mussa roikkuu aina pari kersaa. On mua jo kutsuttu äidiksikin. Ei varmaan kotona tule kauheasti haleja.

Mua on valaistu, että illat todennäköisesti hiljenevät vielä entisestään monsuunikauden lähestyessä. Yhteys Darwiniin katkeaa, kun joet tulvivat, ja sitten me ollaan eristyksissä puoli vuotta. Tämä merkitsee sitä, että kylään ei virtaa alkoholia ja huumeita kuten kuivan kauden aikana. Wadeye on kyllä kuiva kylä - alkoholin hallussapito on kiellettyä ilman kirjallista lupaa, ja lupaa ei myönnetä kuin valkoihoisille - mutta ei täällä mitään tiesulkuja ole. Vaikka rekalla toisi viinalastin kylään. Tosin alkoholiin suhtaudutaan hyvin vakavasti. Kylästä on potkittu 24 tunnin varoitusajalla valkonahkoja, jotka ovat tarjoilleet / myyneet paikallisille alkoholia. Votkapullon saa Darwinista 30 dollarilla, ja täällä sen voi kuulemma myydä 300 dollarilla. Paikalliset maksavat jeeppikyydistä läheiseen kylään kahden tunnin ajomatkan päähän 50 dollaria per suunta per naama. Kylässä on pubi, joka on auki kaksi tuntia illassa. Yhteen jeeppiin saa laillisesti 11 ihmistä. Laittomasti varmaankin tuplat. Do the math.

Viinanhimo voi olla kova paikassa, jossa ei ole mitään tekemistä. Wadeyessäkin oli pubi, mutta sitten eräs paikallinen mies kyllästyi rähinään ja ajoi jeeppinsä pubin seinästä läpi. Sen pituinen sen pubin tarina. Lapsista kuulemma huomaa selvästi ajan pubia ennen ja ajan pubin jälkeen. Nuoremmilla sukupolvilla ei enää esiinny raskausaikana äidin viinalla läträämisestä johtuvia kehitysvammoja.

Täällä on ollut hirveästi tappeluita viime aikoina. Kylässä asuu monta heimoa, jotka ovat olleet viimeiset 40 000 vuotta pahimpia verivihollisia, ja tappelut jatkuvat edelleen. Meidän naapurustossa on ollut kyllä todella hiljaista, mutta koirien öinen haukunta kertoo siitä, että jossain mekkaloidaan. Lapsetkin ovat alkaneet täyttää tyhjiä muovipulloja kivillä sekä hiekalla ja viskoa niillä toisiaan. Osuma kyllä varmasti sattuu. Tilanteeseen on kaiketi tullut jonkinmoinen muutos parin päivän sisällä. Ilmeisesti yhden jengin pomo on hakattu henkihieveriin, ja hän makaa nyt koomassa darwinilaisessa sairaalassa. Poliisi ajoi hakkaajaheimolaiset pakoon kylästä ryteikköön ongelmia karkuun.

Kuulostaa hurjalta. Meillä ei ole kuitenkaan mitään huolta, ja tappelutkaan eivät oikein kanna turvakotiin asti. Ongelmat ovat heimojen välisiä eivätkä kuulu meille valkonaamoille mitenkään. Meitä ei sotketa kuvioihin. Kaikki tietävät, että nopein tie vankilaan on tehdä jotakin valkoiselle naiselle. Muksutkin lopettavat pullojen ja mangojen heittelyn, kun mä kävelen ohi. Viuh, viuh, pullot lentävät. Hello, Saara! You be careful now. Be safe. Viuh, viuh, pullot lentävät. Ulkona ei vain uskalla kävellä pimeän tullen, sillä kulkukoirat jengiytyvät ja rupevat räyhäämään. Perkuleet. Pitää kävellä aina kivenmörikkä kädessä ja viskoa niitä koiria kohti. Niistä lähtee kiva ääni, jos oikein osuu. Vink. 

Kaiken kaikkiaan täällä menee hyvin. Jos nämä täällä ovat tappaneet toisiaan viimeiset 40 000 vuotta, niin nykyinen rähinöinti on melko vähäistä. Ainahan asiat voisivat olla paremminkin.