Tyttöjen juttuja

Ansku on täällä. Noin kolmisentoista tuntia myöhässä mutta täällä. Amsterdamissa oli yllättänyt talvi lentokoneilijat, ja lento oli viivästynyt kuudella tunnella. Siellä he olivat sitten pönöttäneet koneessa kuusi tuntia odottaen lähtölupaa. Mulla olisi varmaankin saattanut napsahtaa päässä, jos olisin ollut samassa tilanteessa, sillä heillä ei ollut ollut tietoa siitä, venaillaanko tässä nyt kymmenen minuuttia, vartti vai oikein pidempäänkään. Lopulta kuuden tunnin päästä popula oli ilmassa mutta auttamattomasti myöhässä jatkolennoiltaan. Alun perin tarkoitus oli hakea vieras lentokentältä lauantai-illalla ja painua saman tein nukkumaan, jotta aikaero ei olisi hirvittävä rasite. Lopulta me haettiin se sieltä sunnuntaiaamulla ja jäätiin pyörimään Melbourneen, jotta se pysyisi hereillä iltaan asti.

Pojilla meni koko päivä katsellessa krikettiä, enkä mä halunnut alistaa mun ekaa suomalaisvierasta moiselle kidutukselle, joten me lähettiin Melbournen keskustaan - heti kahvin ja suihkun jälkeen. Käveltiin noin kilometrin matka ensimmäisille nähtävyyksille, tsekatttiin ne, käytiin turisti-infossa ja - kyllähän sen arvata saattoi - shoppailuksihan se meni. Täti tarvitsi uudet sandaalit, sillä lenkkareissa oli kuulemma vähän lämmin olo. Mulle tarttui mukaan alennusbikinit. Vähän liian isot, sillä ne meinasivat jäädä altaan pohjalle, kun altaasta yritti hypätä pois. Anskun rinkka karttui kaksilla sandaaleilla, kesämekolla ja huivilla. Ai niin, ja ostettiin me vähän viiniäkin.

Päivä valkeni melko lämpimänä, mutta sateen melkein jo haistoi. Yhtäkkiä alkoi tihuttelemaan, ja sen jälkeen rusahti sade oikein kunnolla niskaan. Haettiin turvaa sushiravintelista, mässäiltiin kahden dollarin rullilla, kyllästyttiin venailemaan sateen loppumista, säntäiltiin kuin päättömät kanat katoksen alta toiselle, tankattiin kahvia, käytiin siellä alkossa, ostettiin kynsilakkaa, maristiin säästä jne. Lopulta se sade loppui, ja lämpötila laski mystisesti kymmenellä asteella kymmenessä minuutissa paikallisen ilmatieteenlaitoksen mukaan. 

Me käppäiltiin joen vartta takaisin meidän majapaikkaan, jossa pojat viela katselivat telkkarista sitä krikettiä. Me käytiin pulikoimassa alakerran altaassa ja saunottiinkin. Jep, mitäs me keksittäis suomalaiselle, joka on ensimmäistä kertaa eteläisellä pallonpuoliskolla? Viedään se saunaan! Lopulta se sippasi sohvalle. Ei mikään ihme saunan ja viinien jälkeen. Hyvä aloitus aikaeropotilaalle.

Toisena päivänä me päätettiin olla oikein kunnolla turisteja, jättää kaupat väliin ja kierrellä niitä nähtävyyksiä. Me napattiin turisti-infosta pari karttaa, joihin oli merkitty muutama mielenkiintoinen kävelyreitti. Grantikin innostui tulemaan mukaan. Me kierreltiin keskustan katuja ja oltiin oikein kosmopoliitteja. Poikettiinkasinoon ja mielenkiintoisiin rakennuksiin sisään ja pällisteltiin katuelämää. Käväistiin kartan suosittelemissa arkkitehtuurisesti mielenkiintoisissa toimistotaloissa - ja myös niiden vessoissa. Kohokohtia päivältä oli ehdottomasti myös söötit ja mielenkiintoiset pienet kujat, jotka kiemurtelevat pääkatujen välissä kuin muurahaisten tunnelit. Olihan ne tietysti nähty ennenkin, mutta niistä on helpompi innostua uudelleen, kun mukana on joku, joka näkee ne ensimmäistä kertaa.

Meidän sihghtseeing-kiertueen katkaisi muutama pöperötauko. Ansku söi ensimmäisen meat piensa ja joi ensimmäisen slurpeensa. Lounaaksi me haettiin taas halvasta sushikioskista muutama rulla ja parkkeerattiin hanurit nurtsille. Kun oli pompoiltu tarpeeksi keskustassa, ja hermostettu Grant käymällä eräässä vaatekaupassa, me noustiin ratikkaan ja lähdettiin rantsuun. Käytiin St Kildassa, jossa sijaitsee melko kämäinen ranta, joka kuitenkin on kaikkien suosiossa, silla kaikki muutkin käyvät siellä, ostettiin kylmää juotskua ja jäätiin hölmöttämään meren äärelle. Illalla treffattiin vielä Wilma Brunswick Streetillä jo jonkinmoiseksi traditioksi muodostuneessa neljän dollarin gourmet-pitsapaikassa nimelta Bimbo Deluxe. Vedettiin kupu täyteen muun muassa lohipitsaa ja lammaspitsaa sekä muutama bisse. Siinä vaiheessa, kun Anskulla alkoivat taas silmät olla puolitangossa, lähdettiin kämpille päin. 

Kolmantena päivänä shoppailtiin sitten oikein kiukulla, vaikka neiti olikin ennen maahan saapumista väittänyt, että ei oikein aio mitään ostella. Me pakattiin varmuuden vuoksi rantakamppeet jälleen mukaan, jos vaikka alkaisi lämmetä iltapäivää kohden, mutta ei alkanut. Kierreltiin eilen nähdyissä kivoissa kaupoissa, etsittiin kesäkolttuja ja kenkiä. Tarttui mullekin mukaan jotain, mutta jotenkin kaikki taas näytti henkarilla kivemmalta kuin päällä. Me treffattiin Wilma taas, käytiin sushilla (ylläri) ja suunnattiin iltapäiväsiiderillle baariin, josta aukesi mukavat maisemat kaupunkiin. Jotenkin se päivä siinä sitten humpsahtikin oikeastaan tekemättä mitään sen eteen. Illalla otettiin suunta kohti landea. Ballaratiin!