Yritettiin juhlistaa itsenaisyyspaivaa mahdollisimman perinteisesti, mutta jotenkin siita vaantyi kuitenkin kovin skandinaavinen kokemus, mika sinansa onkin varmaan ihan sopivaa, silla suurin osa mun tapaamistani ihmisista ei osaa mieltaa Suomea itsenaiseksi kokonaisuudeksi. Mun pankin seta kyseli, millaiset ilmat Norjassa ovat, ja Grantin vanhemmatkin puhelevat edelleen Ruotsista (jopa kaksi kertaa kaytyaan Suomessa), vaikka heidan autonsa takalassissa edustaa Suomen lippu. Vaarin pain. Hyva yritys. Toisaalta eipa mulle kylla ole vaitetty sitten Turkissa piipahtamisen, ettei Suomi ole mikaan maa vaan klassinen kappale. Paikallisen Kelan tati yritti kylla taas vaittaa mulle, etta olen syntynyt Malesiassa, ja Aasian-reissulla mua pidettiin paasaantoisesti filipiinilaisena.
Me suunnattiin viikonlopuksi Melbourneen kaverin grillikemuihin. Viikonloppu Isossa Kaupungissa ei oikeastaan olisi voinut tulla parempaan saumaan, silla Melbournen Ruotsalainen kirkko jarjesti perinteiset Skandinaaviset joulumarkkinansa (isot kirjaimet ovat oikein - alkaa molytko). Sinansa mua ei kauheasti kiinnostanut etelaisen pallonpuoliskon luterilainen kirkko, silla ei se kauheasti kiinnosta pohjoisella pallonpuoliskollakaan, mutta paikalle mut houkutteli lupaus perinteisista jouluherkuista. Eivatka hurrit tuottaneet pettymysta. Kaiken perinteisen matkamuistokraasan, puukkojen, leukkujen ja porontaljojen lisaksi kojuista sai mulle maistuvia herkkuja.
 |
| Heja Pohjoismaat! |
 |
| Melkein Suomi. |
En viitsinyt maksaa kymmenta euroa silli-muna-voikkarista, vaan ma satsasin perinteiseen suodatinkahviin ja korvapuustiin, vaikka leivat nayttivatkin oikein hyvilta. Lasimestarin sillia ja maustesillia saa taaltakin hyvin varustelluista marketeista. Salmiakistakaan ei ole kauhea pula, silla Ballaratin sunnuntaimarkkinoilla vierailee saannollisesti eras karkkikaupan pitaja, joka osaa arvostaa harvinaisia herkkujakin. Salmiakkia saa sielta kilon paketeissa muutamalla dollarilla. Sedalla on vaikka mita - noitapilleja, liitulakuja, ufoja, merkkareita, jne. - nimella Dutch double salted liquorice, hollantilainen kaksoissuolattu lakritsi. What's in a name? That which we call a rose, by any other word would smell as sweet. Ainoa, mita en ole Ballaratin markkinoilta loytanyt, on Turkin pippuri -pussi. Joten hurrien joulubasaarista mukaan lahti yksi sellainen. Lisaksi tuli torsattya Geisha-levyyn ja Marianne-karkkeihin. Geisha vetastiin naamaan saman tein.
 |
| "What do you mean you ate the Geisha while I was queuing for the pulla?" |
Viikonlopun toinen suuri loyto on lonkeron korvike. Ma en ole oppinut pitamaan bissesta. Eika yrittamisen puutteesta mua voida kylla syyttaa. Ma olen maistellut Aussilassa tarjolla olevia siidereita, ja ovathan ne toki ihan kelpo kamaa, mutta ne ovat viela vahan erikoisuuden tavoittelijoiden suosiossa ja siksi kovin tyyriita. Ensimmaisen kerran kun kavin Aussilassa, taalla ei ollut tarjolla siidereita juuri lainkaan, joten suuntaus on toki lupaava. Nyt on jo sentaan muutama firma ja maku, joiden valilla valita, mutta lonkeroita ei ole nakynyt. Kunnes viereisesta viinakaupasta loytyi UDL Gin and Bitter Lemon. UDL on taalla vahan sellaisessa maineessa, etta sita juovat vain pissikset ja kotiaidit. Ehka ma sitten olen pissis. Onhan mulla jo Adidaksen verkkatakkikin. Mutta pirun hyvalta se vaan maistui. Ma jotenkin luulin jopa kuulleeni enkelikuoron laulua jossain kaukaisuudessa, kun avasin tolkin ja maistoin ilolienta ensimmaisen kerran.
Mun skandinaavinen viikonloppu huipentui Ikeassa kayntiin. Jotenkin sain itseni velmuiltua sinne, vaikka siippa oli uhkaillut, etta ei vie mua edes nakoetaisyydelle puljusta. Me ollaan muutettu Grantin siskon, Sharonin, ja hanen poikansa, Aronin, luo pieneen perakammariin muutama viikko takaperin, ja ma kaipailin jotakin tuttua sisustuskamaa ymparilleni. Jotenkaan ma en jaksa innostua australialaisten sisustusliikkeiden pikkusiveasta English Garden -teemasta tai vahan eksklusiivisempien putiikkien puhkikuluneista Aasia-harpakkeista. Simppelia ja skandinaavista, kiitos. Mutta tallakin kertaa mua houkutteli Ikeaan enemmankin se ruokapuoli.
 |
| Ikea-ateria. Kokoa itse. |
Poikien mahoja kurni, ja me aloitettiin meidan shoppailureissu Ikean ravintolasta. Jep. Alas on vajottu. Tai nain ma luulin. Yhtakkia ravintelin tarjoilut herattivatkin mun mielenkiinnon. Tiskilta kun loytyi lihapullia, perunamuusia, ruskeaa kastiketta ja puolukkahilloa. PUOLUKKAHILLOA! Nam nam. Shoppailun jalkeen ma sekosin jalleen Ikean ruokapuolella. Pipareita, Kallen matitahnaa, kuningatarhilloa, nakkileipaa, herkkutattikaramelleja, glogia ja sita puolukkahilloa. Iloisin loyto oli kuitenkin halpa siideri. Jep. Ikea tekee lakkasiideria. Mukaan lahti 24 kappaletta puolen litran tolkkeja hintaan 50 dollaria. Mita tulee siidereihin, ma olen ehdottomasti sita mielta, etta kylla kyseeseen tulee se maara, ei se laatu. Kotona ostetaan Euroshopperia ja Pirkkaa. Taalla ostetaan sitten Ikeaa. Grant oli yhta tohkeissaan, kun han loysi kassalta viela Daim-patukoitakin. Oi, onnen paivaa!
Siina se viikonloppu sitten menikin. Itse itsenaisyyspaiva vietettiinkin sitten mahat taynna suomalaista suklaata, hollantilaista salmiakkia ja ruotsalaista matitahnaa. Mun pettymykseksi mikaan kanava ei nayttanyt linnan juhlia livena. Harmi. Eihan na ymmarra. Kun eivat ole raukat itsenaisiakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti