Höperöä pöperöä 3: Meat Pie

Välipalojen kuningas, josta pitävät niin härskit rekkakuskit kuin siveät mummutkin. Kaikki vauvasta vaariin - epäilenpä, että jopa kasvissyöjätkin - tykkäävät lihapiirakasta. Mun kokemukseni mukaan tämä on se ruoka, jonka australialaiset mieltävät kansallisruoakseen tai vähentäänkin nimeävät perinteisimmäksi purtavakseen. Lihis mielletään erityisesti aussifutisruoaksi, sillä piirakoita on tapana vetää naamariin niin, että napa rutisee, varsinkin jalkapallokatsomoissa. Suosittu lihismerkki Four'N'Twenty tuuttaa 50 000 piirakkaa ulos uunista yhdessä tunnissa. Ja se on vain yksi firma. Keskimäärin aussit syövät 12 piirakkaa vuodessa, mikä tuntuu kovin vähältä, kun otetaan  huomioon lihispaikkojen määrä. Tosin on meilläkin snägäreitä joka kulmassa, mutta en mä ainakaan muista, koska olen viimeeksi syönyt makkaraperunoita.

Aussien lihis on melko kaukana meikäläisistä piirakoista,  ja se lähin sukulainen löytyy jälleen Brittein saarilta, uskoisin. Jotenkin edes aussilihiksen kutsuminen lihapiirakaksi tuntuu väärältä, joten aion taas puhua Andy McCoyta ja kutsua sitä meat pieksi. Meat piesta löytyy jos jonkinmoista variaatiota. Se tutuin ja yleisin versio taitaa olla huoltoasemien pikku piirakka, joka odottaa nälkäistä herkkusuuta kassalla sijaitsevassa lämpökaapissa, jossa se hengailee makkaroiden, hodareiden ja muiden verisuonien tukkijoiden seurassa. Peruspiirakasta saa maksaa yleensä noin 3 dollaria, mikä tekee yhteensä 2,4 euromarkkaa. Kallista herkuttelu ei ole varsinkaan, jos hinta suhteutetaan kalorimäärään (401 kaloria per piiras). Meat pien kyytikaveriksi monet nappaavat vielä tölkillisen maustettua maitoa.

Meat pieta löytyy myös leipomoista, joissa piirakan tekoon on laitettu asteen verran enemmän lämpöä ja rakkautta. Monet leipomot mainostavatkin olevansa kaikenlaista piirakkakisojen voittajia. Meat piet arvostellaan nimettöminä, jotta hyvänä tiedetyn leipomon tuotteet eivät saisi etulyöntiasemaa. Kisan voitto tuo mukanaan arvostetun tittelin, josta arvatenkin seuraa hieman enemmän killinkiä kirstun pohjalle. Meat pie on nimittäin se tuote, joka vetää ihmisiä leipomoihin. Kaikki muut hyllyillä notkuvat leipomustuotteet ovat ikään kuin toisarvoisia ja tarttuvat mukaan heräteostoksina. Ei ole mitenkään tavatonta, että ihmiset matkustavat satojen kilometrien päähän maistelemaan uuden voittajan piirakoita. Kaikilla tuntuu olevan myös suosikkileipomo, josta saa ne parhaat piirakat. Eräs nimeltä mainitsematon (Grant) saattaa tehdä moottoritiellä U-käännoksen, jos on nähnyt toisella puolen tietä myymälän, josta saa Mrs Mac'sin piirakoita.

Piirakkaa on toki väännetty myös ravintolakuntoon, ja se on myös kova pubien ruokalistojen suosikki. Ravintolan meat pie on yleensä huomattavasti isompi kuin huoltoasemien ja leipomojen noin kämmenen kokoiset piirakat. Lisäksi sen kaverina tulevat yleensä ranskalaiset tai, jos olet tilannut niin kutsutun pie floater -aterian, piirakka tarjoillaan hernekeitossa perunamuussin kanssa. Ei ku ihan oikeasti. Eihän tällasta kukaan voisi päästään keksia. Kotona tehdyt piirakat ovat vielä isompia kuin ravintoloiden. Yhdestä piirakasta syö sitten koko perhe.

Pie floater - piirakkakelluja

Perus- meat pieta voisi kuvailla voitaikinalaatikoksi tai -pyöryläksi, jonka sisällä on meikäläistä jauhelihakastiketta muistuttavaa soosia. Meat piesta on toki variaatioita sekä muodon että sisällön suhteen. Piirakanpurijat jakautuvat suunnilleen kahtia: joko pidät laatikoista tai sitten pyörylöistä. Laatikoita on huomattavasti helpompi syödä, eivätkä ne tuppaa valahtamaan housuille tai valumaan ranteille. Pyöreät piirakat ovat taas hieman syvempiä, mikä merkitsee sitä, että itse lihaa on niissä enemmän. Toisaalta ruoansulatuskanavaan päätyvän lihan määrä on varmaankin vakio, sillä vaikka pyöreissä piirakoissa onkin enemmän lihaa ja soosia, se tuppaa usein lätsähtämään maahan tai tarjoilualustana toimivan paperipussin pohjalle. Mä olen laatikkopiirakoitsija.

Pyörylä

Laatikko

Sisältö voikin olla sitten melkein mitä tahansa (paitsi sinihomejuusto-pekoni-möhnää, joka mun mielestä olisi luonnollinen osa piirakkarepertoaaria, mutta paikallisten mielestä on vähintäänkin kyseenalainen yhdistelmä). Cottage pien kantena ei olekaan taikinaa vaan perunamuussia. Peruspiirakkaa saa esimerkiksi sipulin, barbeque-kastikkeen ja juuston kera. Liha voi olla täysin tunnistamattomaksi jauhettua tai isoja pihviklönttejä. Kasvisversiotakin on luonnollisesti saatavilla, mutta myös sen nimi on meat pie. Joulun alla piirakkaa saa myös makeana. Sisuskaluissa on kuivattuja ja säilöttyjä hedelmiä, ja töhnä on aivan yökkö imelää. Mun suosikkini on sieni-pekoni-juusto-piirakka. Ilman ketsuppia. Old school -piirakkafanit tursottavat voitaikinalaatikkonsa päälle nimittäin ketsuppia, jota auta armias älä vahingossakaan mene koskaan kutsumaan ketsupiksi! Se on tomato sauce. Ei ikinä missään nimessä ketchup. Mun suussa ne maistuvat tismalleen samalle, mutta jos erehdyt pyytämään tarjoilijalta ketsuppia, hän todennäköisesti räkäisee annokseesi.

 

Vissi ero.

Meat pien nimi ja sisällys eivät oikein täsmää. Vähän kuin meikäläisen makkaran sisällysluettelokin piirakkojen sisältö antaa ymmärtää, että kyseessä on enemmänkin konditoria- kuin lihatuote. Pakastealtaiden piirakat eivät yletä 25 %:n lihavaatimuksiin. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että piirakoiden rasvapitoisuus venyi 15 grammasta 35 grammaan. Ups. Viranomaiset ovat antaneet luvan käyttää piirakoiden sisuskaluina nautaa, puhvelia, kamelia (!!!), peuraa, vuohta, jänistä, sikaa, lintuelukoita ja lammasta. Myös kengurua saa laittaa sekaan, jos siltä tuntuu. Kaiken voi listata aineksiin lihaksi. Lihaksi luetaan myös kärsät, korvat, kielet, jänteet ja verisuonet. Eiväthän aussit turhaan kutsu piirakoita lempinimellä dead horse with sauce.  Aivan sama, hyvälle se silti maistuu. 

No, mitenkäs piirakoita sitten tehdään kotikonstein? Näin: 

Ainekset

1 rkl olliviöljyä

1 iso sipuli hienonnettuna

500 g naudanlihaa

1 rkl maissijauhoa

¾ kuppia lihalientä

¾ kuppia tomaattikastiketta

2 rkl Worcestershire-kastiketta

1 rkl grillikastiketta

1 tl Vegemiteä (ilmankin pärjää)

4 arkkia voitakinaa (aussit käyttävät jotain muuta taikinaa, mutta näillä mennään)

1 muna

Valmistus

1. Kuumenna öljy kattilassa keskilämmöllä. Lisää sipuli. Kypsennä kolmisen minuuttia tai kunnes sipuli on pehmeää.

2. Lisää liha. Kypsennä sekoittaen nelisen minsaa tai kunnes liha on ruskeaa. Kyllä te tiedätte.

3. Sekoita ensin maissijauho ja ruokalusikallinen lihalientä tahnaksi. Lisää sitten loput lihaliemestä.

4. Lisää lihaliemi, kastikkeet ja Vegemite lihan ja sipulin joukkoon. Kiehauta. Vähennä lämpöä ja hauduttele kahdeksan minuuttia tai kunnes kastike on paksua. Anna jäähtyä.

5. Kuumenna uuni 220 asteeseen. Aseta uuninpelti uuniin lämpenemään. Rasvaa neljä piirakkakippoa.

6. Leikkaa taikinasta neljä pyörylää ja vuoraa niilla rasvatut piirakkakipot. Mätkäise lihakastike kippoon taikinan päälle.

7. Leikkaa lopputaikinasta neljä kantta. Valele vedellä taikinan reunat ja paina kansi kastikkeen päälle kippoihin. Taputtele reunat tiiviisti yhteen. Sivele kananmunalla ja mauta.

8. Laita piirakkakipot kuumenneelle uuninpannulle. Paista 20-25 minuuttia tai kunnes piirakan väri muuttuu kultaiseksi. Tarjoile.