24. maaliskuuta 2016

Jalkapallosyntymäpäivät

Meidän pikkupoika täytti vuosia ja toivoi itselleen jalkapalloteemaisia synttäreitä, joten enkös mä sitten vääntänyt kemuihin koristeeksi jalkapalloaiheisia koristeita. 


Oli julisteita seinällä, ...

...futiksia ympäri kämppää, ... 

...pokaaleja,...

...faneja...

... ja huligaaneja.

Ei kai sitä sen enempää futisbileisiin tarvita. Ai niin, bisseä. Joo, bisseä!


Ja jäitä, että ne bisset pysyvät kylminä.



22. maaliskuuta 2016

Konna

Naapureilla on uusi lemmikki. Lemmikin äiti heitettiin nuotiolle ja vedettiin naamariin illalliseksi. 



Lemmikki itse puljaili pienessä vadissa ainakin yhden iltapäivän. Tuskin se pitkään eli. Siihen malliin sitä kieputettiin kaulasta.



17. maaliskuuta 2016

Nynny pesis

Elämässä on muutamia tosiasioita, joita ei auta kieltäminen. Näihin kuuluu muun muassa se fakta, että Wadeyessä miehet pelaavat jalkapalloa ja naiset softballia. Jos on sellainen tunnelma, että lukija ei nyt tiedä, mitä softball meinaa, netistä varmaan löytyy tarkampaa tietoa. Esim. Wikipedia on varmasti kätevä tiedonlähde. Mä en tiedä, mistä on kyse tarkemmin. Lähinnä urheilulajia voisi kuvailla sanoilla nynny pesäpallo.



Likoilla on ollut softis-liiga pystyssa muutaman kuukauden ajan. Enemmän mielenkiintoa on herättänyt kentän ulkopuoliset tapahtumat. Kentällä actioniä on tuskin lainkaan. Mimmit tuskin juoksevat, osuvat palloon vain harvoin ja ovat aika huonoja koppeja.


Kentän ulkopuolella sitten tapellaan siitä, kuka pelaa missäkin joukkueessa. Eräs perhe katkaisi välit tyttäreen, joka päätti pelata toisessa joukkueessa. Tai oikeastaan hän pisti oman joukkueen pystyyn, sillä mimmejä, jotka eivät mahtuneet muihin joukkueisiin, oli ainakin neljäkymmentä. En tiedä, oliko kyse niinkään mahtumisesta  vai siitä, että heillä on jotain sutinaa toisten naisten miesten kanssa tai sitten he ovat väärästä perheestä tai klaanista tai toteemit on huonot tai tuuli puhalsi kaakosta pelipäivänä ja se on huono enne.

Mä en jaksa tätä menoa. 




15. maaliskuuta 2016

Hei, me shopattiin!

Huomaa, että on ollut kaikilla lomat. Lomaltapaluun huomaa yleensä siitä, että pojilla (tarkoitan tässä siis miesopettajia) on uudet tukat (Wadeyessä kun ei ole parturia) ja tytöillä uudet työvaatteet (Wadeyessä kun ei ole vaatekauppoja). Selkeästi siis on käyty sivityksen parissa.

Nappiin meni!


Ja seuraavana päivänä.


10. maaliskuuta 2016

Sydney: Perjantai

NEW EXPERIENCES


We had a lot of new experiences that we haven’t had in our community. For example, we visited Sydney University and experienced how city schools are different from our school in Wadeye.

We also visited many museums and we learned that mass is very different in the city. There is a lot of sitting down and standing up. It made us very tired.

We got to use more English when we asked for drinks in the restaurants and with people that we passed. Many people wanted to talk to us. We got to practice our manners all the time. We had to remember to be polite and to say please, thank you and excuse me.



No, onneksi on sitten opittu jotain ainakin.







26. helmikuuta 2016

Sydney: Torstai

THURSDAY

On Thursday morning, we caught the train to Hyde Barracks where the first convicts lived when they came to Sydney. We also saw the hammocks that the prisoners slept in the barracks.




We tried on dresses that belonged to the women who used to live there a long time ago. Seeing everything made us very interested in the history of Sydney.


In the afternoon, we had lunch at a restaurant at Circular Quay where the First Fleet landed in 1788. After that, we went walking around Circular Quay to see The Rocks.
The Rocks is the area where the old buildings are. These buildings were built soon after the First Fleet arrived.




We walked to the bridge and we climbed 200 steps up the tower. We saw all the cars, boats, big buildings and also the people walking up to the very top of the bridge. It was exciting and fun to be up in the tower because the views were wonderful.


Tältä päivältä on unohtunut kokonaan mainita shoppailu. Koko päivä oli jatkuvaa mankunaa K-Mart-kaupasta. K-Mart on vähän kuin meidän Anttilan, Cittarin ja Hong Kongin välimuoto tai jenkkien Walmart. Siis sikana kamaa sika halvalla. Me todettiin jo alkumatkasta, että siellä on hyvä toimittaa kaikki ostokset yhdessä osoitteessa. Ja eipä näitä leidejä varmaan kauheasti kiinnosta luksus-putiikit.




Aamu alkoi ihan hyvin, ja porukka oli vielä kaikesta jokseenkin kiinnostuneita. Varsinkin Sydney Harbour Bridgen näköalatasaanteesta. Sitten alkoi K-Mart-mangunta. Mä olin selittänyt jokaiselle moneen kertaan, että me ei voida ostaa mitään mielettömiä määriä sieltä K-Martista, sillä jokainen saa ottaa vain yhden kassin koneeseen ja toisen ruumaan. Painoakin saa olla vain parikymmentä kiloa. Menikö perille? Ei mennyt.




Aurinko alkoi jo laskea, ja tädeillä oli melkein itku silmässä, koska me ei ollut ehditty vielä K-Martin. Missä se on? Missä on K-Mart? Enhän mä tiedä. Mä olen myös ensimmäistä kertaa reissussa. Mutta missä se oooooOOOOoooooOOOoon? Sitten oli virneet komiat, kun me löydettiin se kuuluisa K-Mart. Leidit pistivät rahaa palamaan. Tonni jos toinenkin kilahti kassalla.

Mä vielä kassalla pidin aika tiukkasanaisen puhuttelun tavaran määrästä. Ei auttanut. Sitten sanoin suoraan, että nyt on näreet niin, että mä en laita tikkuakaan ristiin lentokentällä, jos teillä on liikaa tavaraa. Mä aion mennä kahville, ja te saatte ratkoa omat ongelmat. Täällä kun on tapana antaa valkonahkojen  hoitaa hommat. Ihmisillä on näitä sääli, ja sitten tehdään tätien eteen mitä tahansa. Sitten avuliaisuutta pidetään itsestäänselvyytenä, sitten sitä pidetään pakollisena, sitten yhtäkkiä haistatellaan, jos en “lainaa” rahaa tai ajeluta ympäri kaupunkia.

Eräs nainen tuli ilmoittamaan meidän naapurille, että hänen vammainen tyttärensä tulee nyt asumaan teille. Ai, häh? Jep. Se muuttaa nyt teille. Sulla ei ole omia lapsia, sä voit ottaa tän mun hankalan tapauksen. Kiitti, moi! Valkonahat kato hoitaa.


No, lentokentällä oli sitten ongelmia ylipainon kanssa. Ai, kun tä kahvi maistuukin hyvälle. 





23. helmikuuta 2016

Sydney: Keskiviikko

WEDNESDAY


On Wednesday, we took the ferry to the city. We sailed under the Harbour Bridge and past the Opera House and we were all happy. We saw the Harbour Bridge, lots of boats, people and buildings.










After that, we sailed across the Sydney Harbour to the zoo. We walked around the zoo and we saw lots of different animals from all over the world, like monkeys, elephants, giraffes, gorillas, hippos, snakes, koalas, kangaroos, goats, turtles and penguins. We also saw beautiful rainforest and lots of school children. It was our first time seeing different animals.





We had lunch in the restaurant at the zoo and afterwards we all went down to the seal show. It was a great and really interesting show! We have never seen a show like that before. The seals are very clever animals. They can do flips, jumps and hand stands. They also waved at us. We enjoyed the show!









Eläintarhastasta mulla ei ole oikein mitään lisättävää. Eläintarhat nyt on aika samanlaisia kaikkialla. Se mainittakoon, että yksi meidän tädeistä oli kovin pettynyt, että siellä ei ollut dinosauruksia. Ja hän oli ihan tosissaan. 




After the zoo, we had a good dinner and a little walk down to the Matilda show. There were lots of people waiting to get in to the theatre.

We liked watching all the action in the Matilda show. It was our first time in a theatre. We were interested in the show. We liked the show because there was lots of action and we thought they were all good actors. The show was funny and very interesting.

We were all very tired after the long day.





Illalla me käytiin teatterissa katsomassa Matila the Musical. Mä luulen, että aika pitkään osa meidän apuopeista taisi luulla, että me mennään tapaamaan Matildaa. Me oltiin luettu kirjaa, katsottu leffa ja mä on monen monta kertaa selittänyt, mikä on teatteri ja mitä siellä tapahtuu. Kerroin, että se on vähän kuin elokuvaa katselisi, mutta ihmiset näyttämöllä ovat oikeitä, eläviä ihmisiä.


Me meinattiin missata koko show, sillä osa meidän porukasta ajatteli käydä shoppailemassa läheisessä ostoskeskuksessa vartti ennen näytöstä. Mä sitten juoksen siellä etsien meidän porukkaa. Onneksi ne erottaa massasta helposti. Osa tuntui pitävän teatterista kovasti. Osa nukkui.