Ihana, ihana sade

Sadekautta ennen on aina muutaman kuukauden infernaalinen jakso, jolloin ilmankosteus huitelee miljoonissa, mutta ei vain kertakaikkiaan sada tippaakaan. Eikä siinä mitään, mutta kun samaan vuodenaikaan elohopea kiikkuu vähän vajaassa neljässäkympissä. Silloin ei enää naurata.

Tietenkin tämä ajanjakso osuu myös kouluvuoden siihen vaiheeseen, kun työkavereiden vitsit alkaa jo vanhentua eikä sitä jaksa teeskennellä tykkäävänsä pomon pähkähulluista ideoistakaan. Mun ala-asteen opettaja sanoi joskus, että tyhjät tynnyrit kalkattaa. Niin kalkattaa pomon pääkoppa ja pomon vaimokin.

Sitten alkoi sataa. Ihana, ihana sade. 

Enkä mä ollut suinkaan ainoa, joka sateesta nautti. Naapurin kersojen mielestä mikään ei ole niin parasta kuin sateessa toikkarointi. Vettä tulee sellaisella vauhdilla, että ojat tulvii ja niissä on kiva uida. Jep, siellä koiran paskan, ruosteisten tölkkien ja särkyneiden pullojen seassa. Eipä kumma, ettei näillä ole allergioita.