Aikuisten koulu

Meillä ollaan opiskeltu. Kylän aikuiset tekevät silloin tällöin kursseja darwinilaisen instituutin kautta, ja niin meillä on sitten valmistujaiset kerran pari vuodessa. Kurssit kuulostivat alkujaan aivan mielettömältä mahdollisuudelta paikalliselle porukalle. Pirun kätevää, jos työelämään valmistavaa opetusta saa täällä paikan päällä, sillä ei täältä kukaan kaupunkiin ainakaan opiskelemaan lähde. Darwinissa on maan kalleimmat vuokrat ja mahdotonta saada töitä, jos on aboriginaali. Muthei, tosi ihq et on tällanen mahdollisuus hei niin ku kaikille tarjottu, tiätsä, et ei sit muutaku muuttamaan.

Mua pyydettiin suorittamaan parin kurssin loppuarviointi. Silloin mulle valkeni, millaisesta kurasta on kyse. Loppuarvioinnissa eräässä tehtävässä apuopettajan piti kuvitella vastaavansa puheluun kuljetusfirman mieheltä, joka on toimittamassa koulun keittiöön tarvikkeita, mutta keittiössä ei ole ketään paikan päällä. Ei kauhean hankala tehtävä. Jes, kiva. Apuopettajaksi pääsee, jos osaa kirjoittaa esim. Post It –lapulle, että puhelu numerosta se-ja-se henkilölle se-ja-se. Tai vastaukseksi kävisi myös se, että hakee opettajan / keittäjän / vaksin / reksin / toimistotädin. Nyt ollaan kyllä modernin pedagokiikan sydämessä. Hitto, mun olis pitänyt käydä omat tutkinnot täällä eikä viettää vuositolkulla yliopistossa.

Ei sitten muuta kuin arvioimaan lopputöitä. Nehän sitten tietenkin suoritetaan suullisesti haastatteluna, sillä apuopettajan hommissa luku- ja kirjoitustaito on toisarvoinen asia. Pääasia, että osaa vastata puHeLImEEN pErKELE! 

Kurssilaisten tenttitilanne meni joten kuten näin:

- Mitäs sä tekisit, jos vastaat koulun toimistossa puhelimeen, ja sieltä kerrotaan, että kuljetusfirman sälli on keittiössä ruokien kanssa, mutta keittäjiä ei näy missään?

- En mä vastaa puhelimeen.

- Niin, mutta entä jos sä vastaisit, ja sattuisi tällainen tilanne?

- En mä vastaa puhelimeen.

- Mut jos puhelin soi ja toimiston täti on vaikka esimerkiksi tauolla?

- Mun työtehtäviin ei kuulu puhelimeen vastaaminen.

- Ei kuulukaan, mutta jos mä nyt kirjoitan tähän kysymykseen vastaukseksi, että sun työnkuvaan ei kuulu puhelimeen vastaaminen, mitä luulet, meneekö tentti läpi?

- Mut mun ei kuulu vastata puhelimeen. Agatha vastaa puhelimeen.

- Joo joo, mut jos Agatha on vaikka kipeä tai vessassa ja puhelin vain soi ja soi ja soi ja soi, ja sitten sä vastaat puhelimeen ja joku heppu on keittolan ovella 45 asteen helteessä pakastepussien kanssa?

- Joo, tosi hankala tilanne. Pakastepussit varmaan sulaa ja sit kaikki tulee kipeeks.

- Niinpä, ajatella. Pitäiskö sun vastata siihen puhelimeen?

- Ehkä.

- Hyvä! Nyt kun sä olet vastannut siihen (KUVITTEELLISEEN) puhelimeen ja kuullut tämmöiset uutiset, niin mitäs seuraavaksi kannattaisi tehdä?

- Ei mulla ole keittiöön avaimia.

- No, ei tietenkään. Kenellä mahtaisi olla?

- Vaksilla.

- Joo, nyt on aika kinkkinen pulma. Soittajalla on ongelma. Vaksilla olisi ratkaisu. Mitenkähän me saataisiin vaksille tieto, että apua tarvitaan?

- Puhelimella.

- Jes! Hyvä!

- Mitäs sä kertoisit vaksille?

- Mä en käytä puhelinta. Agatha vastaa puhelimeen.

- Aha. Ei sitten muuta.