Mistä näitä oikein tulee?

No niin, meillä oli kylässä taas hyväntekijöistä. Mistä näitä oikein tulee?

Tällä kertaa pelastamista kaipailivat meidän kylän paikallisten munuaiset. Munuais-parat eivät varmaan edes tienneet, että kaipaavat parantamista.

Eräänä päivänä paikalle ilmestyi taas kasa valkonahkoja, jotka olivat kauhean tohkeissaan siitä, mitä kylässä tapahtuu. He halusivat järjestää meidän muksuille munuaisbileet. Jaha, no niin. Me sitten keskeytettiin taas kaikki, mitä tapahtuu luokassa, kaikki opiskelu seis ja mennään istumaan pihalle ja kuuntelemaan, kun valkoinen täti kertoo meille kuona-aineista.

Täti ei oikein ollut miettinyt, mihin tuli ja kenelle puhui. Täti laittoi koko koulun istumaan pihalle kuumaan auringonpaisteeseen lähes koko päiväksi ja oletti, että kaikki ekaluokkalaisista lukiolaisiin jaksaisivat istua paikallaan ja kuunnella vierasta kieltä hiljaa monta tuntia. Eipä onnistuisi tavallisessa koulussakaan, jossa oppilaat tietävät, miten koulussa käyttäydytään.

Täti paasasi ja paasasi. Kukaan ei kuunnellut. Sitten soi musiikki helevetin kovaa, ja täti repi kaikki muksut tanssimaan. Sitten riehuttiin 10 minuuttia, minkä jälkeen täti halusi kaikki istumaan hiljaa. Kas, kun ei onnistunut, kun muksut oli saatu vauhkoiksi. Täti sanoi muutamaan otteeseen, että nyt on niin tärkeää asiaa, että hän ei puhu, ennen kuin kaikki ovat hiljaa. Hah! Hyvä yritys. Sitten täti käskytti opettajat tukkimaan oppilaiden suut. Hah! Ihan kuin muksuissa olisi on-off-nappula, jossain. Mä vaan pyörittelin silmiäni.

Kaiken kruunasi munuaiseksi pukeutunut maskotti, joka ilmestyi lavan takaa tanssimaan lasten kanssa. Muksuilla ei ollut mitään käsitystä siitä, mikä tämä kummastus oli. Nyrkkeilysäkki oli ilmeinen vastaus, joten pari sataa muksua hyökkäsi maskotin kimppuun, alkoi takoa munuaismaskottia kylkiin, kaatoi hepun maahan ja potki sitä. 

Aivan parasta. Onneksi kohta on loma.



UPDATE: Ja kuusi kuukautta myöhemmin. Tässä on lopputulos. Saivat, mitä halusivat: valokuvia mustien lasten kanssa.