Ma oon kaynyt Bangkokissa kerran aiemmin noin seitseman vuotta sitten matkalla Aussilaan. Ensimmaisesta visiitista mulle on jaanyt hataria mielikuvia ja muistoja likaisesta, kaaottisesta ja kovaaanisesta kaupungista, jonka katuja ei pysty ylittamaan ilman itsetuhoisia tunteita. Oh, Bangkok. Where half the women are pros and half the men are cons. Muistan Khao San Roadin, selkareppumatkaajien ghetton, ja sen viinan ja halvan hajuveden tuoksuiset kadut ja kujat. Muistan eraan irkkubaarin, jossa tuli kumottua muutama rommikolaampari. Muistan eraan irkkubaarin maksulliset tytot ja ladyboyt. Muistan kaameat krapulat. Ja muistan, miten meilla oli hirvea kiire paasta pois Bangkokista.
Joku on siivonnut Bangkokin. Tai sitten mulla on tosi huono muisti. Missaan ei ollut roskia. Kadut olivat aivan puhtoiset - paljon puhtaammat kuin minkaan kylan tai kaupungin Suomessa. Mua on aina huvittanut, miten suomalaiset pitavat Suomea jotenkin puhtaana maana. Oletteko ikina kiinnittaneet huomiota siihen, milta asfaltti ja kivetys nayttaa bussipysakkien ja ostoskeskuksien sisaankayntien edessa? Suomi puhdas ja siisti? Ha! Bangkokin kaduilla ja kujilla ei nakynyt tupakan tumppeja tai sylkilantteja, ei purtuja purkkia tai koiran kakkaa. Bangkok oli mun muistikuvia siistimpi myos muilla tavoin. Toki yomyohasella nuudelikojulla notkui edelleen humalaisten turistien kanssa tyoskentelevia tyttoja ja muutama ladyboy, toki tuk tuk -kuskit olisivat edelleen halunneet vieda meidat ping pong -show'hun, mutta palveluntarjoajien maara on kylla vahentynyt.
Kaikki muu onkin sitten kasvanut. Khao San oli aikoinaan taynna ravintoloita, baareja, pubeja, hotelleja ja hostelleja. Nyt backpacker-slummi on kasvanut edelleen ja paisunut laheisille kujille, ja alueen yleisilme on siisti ja kovin lansimaalainen. Ehka oikea Bangkok on viela kauempana kuin ennen. Me yovyimme hostellissa, jossa toimi valot, jonka suihkuun uskalsi menna paljain jaloin ja jonka lakanat oli vaihdettu. Viime kerralla muistan olleeni kiitollinen, etta valot eivat toimineet. Enhan halunnut nahda tarkemmin, mita lakanoissani oli tai mika se oli, joka rusahti kantapaan alla lattialla. Tosin talla kertaa kaikki oli myos vahintaan kaksi kertaa kalliimpaa.
Talla kertaa meilla ei ollutkaan kiiretta pois Bangkokista. Ensimmainen paiva meni vaan toipuessa reissaamisesta. Seuraavana paivana suuntasimme Bangkokin paanahtavyydelle, joka multa jai edellisella kerralla katsastamatta, silla meilla oli niin kova hinku pois kaupungista hiljaisille saarille ja niiden leppoisille rannoille, etta mitkaan kuninkaalliset palatsit tai taivaalliset temppelit eivat olisi voineet pidatella meita. Bangkokin vanha kuninkaallinen palatsi oli sittenkin aika muikea. Suuri palatsi on vanha muurien ympäröimä kuninkaallinen palatsialue, joka sijaitsee Rattanakosinin saarella vanhassa kaupungissa. Palatsialueella sijaitsevat Thaimaan arvostetuimmat uskonnolliset ja hallinnolliset rakennukset, joista tärkein on Wat Phra Kaeo, jonka sisalla asustaa pieni vihrea buddha, smaragdia. Alue on noin neliökilometrin suuruinen ja sisältää yli sata rakennusta. Palatsin lukuisia temppeleita koristivat komeat mosaiikit ja kirkkaat varit. Pienet, noin sentti kertaa sentti, laatat kiipesivat pitkin ulkoseinia ja kupoleita aina taivaisiin asti. On siina ollut hommaa. Kuninkaallinen palatsialue oli aika pimpin'.
Mahan sanoin: "Pimpin'"
Suurin nahtavyys oli kylla edelleen Bangkokin ihmiset. Illalla istuskeltiin taas katujuottoloissa ja katseltiin, kun maailma valui ohi. Bangkok oli niin taynna turisteja, etta ma huomasin valilla etsivani tuttuja kasvojen meressa. Ja tuttujahan loytyi. Tormasimme toiseen niista israelilaisista, jotka tapasimme Nepalissa Annapurnan juurella. Yllatys oli sikali suuri, etta tiesimme heidan matkustaneen seuraavaksi Intiaan. Avihai kertoi kylla menneensa Intiaan, mutta hanen kihlattunsa oli ollut kovin apeana Israelissa, joten han oli paattanyt hypata lentokoneeseen ja menna viikonlopuksi Israeliin. Siis, viikonlopuksi Israeliin! Sama, jos ma olisin lahtenyt Ruisrockiksi Turkuun. Oishan se ollut ihan kivaa, saada puhtaita vaatteita ja kayttaa lansimaalaista vessaa, mutta kohtuu kallista. Joka tapauksessa... poistuttuaan Intiasta Avihai ei enaa voinut palata viisumiongelmien vuoksi, joten han paatti lentaa Bangkokiin. Ja loppu on historiaa. Lisaksi me treffattiin taas Dave, englantilaisheppu,.johon tutustuimme myos Annapurnalla ja jonka kanssa juhlistimme sivistyksen pariin paluuta bissein ja pihvein.
Seuraavana paivana kiertelimme yhdessa Avihain kanssa Chinatownin katuja. Chinatown oli taynna uskomatonta roinaa kannykkakoruista, Obama-sandaaleihin, koiranpennuista vaarennettyihin henkkareihin. Tallasimme kaduilla, jotka tayttyivat illan tullessa mielenkiintoisista tuoksuista tatien rullatessa katukeittionsa tien poskeen. Kavimme kurkkaamassa temppeliin, jossa piileskeli 5500-kiloinen umpikultainen buddha.
Paatilla Chinatowniin
Auringon jo laskiessa suristimme tuk tukilla tuhatta ja sataa takaisin Khao Sanille, silla Avihailla alkoi sapatti. Han on ortodoksijuutalainen, joka ottaa juutalaisuuden saannot todella tosissaan ja toteuttaa seka tulkitsee Tooran lakeja tiukimmin. Perjantai-illalla alkaa pyha, joka paattyy lauantaina auringon laskiessa. Taman pyhan aikana han ei saa syoda mitaan eika koskea mihinkaan, mika toimii sahkolla. Tapasimme lauantai-illalla kylman kaljan merkeissa, ja han valitteli nukkuneensa yon kovin huonosti, silla han oli unohtanut valot paalle perjantaina iltapaivalla eika han voinut sammuttaa niita nukkuakseen paremmin. Eika han myoskaan voinut pyytaa ketaan muutakaan sammuttamaan valot, silla se olisi ollut huijaamista. Muita sapatinaikaisia kiellettyja puuhia ovat muun muassa autolla ajaminen ja patikointi. Matkustaminen on ollut muutenkin hankalaa, silla han kertoi, etta kosher-ruuan loytaminen on lahes mahdotonta.
Han saa syoda vain elaimia, jotka marehtivat ja joilla on kaksiosainen kavio. Umm, what? Eli siis sika ei kay, koska vaikka silla on kaksiosainen kavio, se ei marehdi. Mutta esimerkiksi kameli ja kirahvi ovat kosher. Linnuista voidaan syoda niita, joilla on ylimaarainen varvas, ja kaloista niita, joilla on suomut. Maito ja liha eivat tietenkaan saa koskea toisiaan, olla samoissa kipoissa, samassa jaakaapissa, tuskin samassa keittiossakaan, minka vuoksi Avihai yleensa kipaisee ravintolan keittiossa katsomassa, mika siella on meininki. Lisaksi hanen on tutkittava jauhot, jotta ne ovat puhtaita. Yleensa eivat ole. Mitas siina sitten enaa syot? Et lihaa, et maitoa, et leipaa, et pastaa. Et yhdessakaan ravintolassa, jossa on joskus valmistettu lihaa. Pelkka kascisvaihtoehto menulta ei kay. Huh. Oli mukava tavata ihminen, joka on todella tiukka uskontonsa suhteen mutta muuten niin leppoisa ja suvaitseva. Tosin han ei voi katella minua hyvasteiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti