Sijaisope

Mä olen ollut puolisentoista vuotta aikuisopetuksessa, mutta silloin tällöin mua tarvitaan luokassa. Meille on tänne perähikiälle lähes mahdotonta hommata sijaisopettajia, silloin kun oikeet opet ovat kipeänä tai koulutuksessa. Pari kertaa vuodessa käy helposti niin, että yläkoulun 10 maikasta on 6 kipeänä tai Darwinissa syystä tai toisesta. Sitten mut raahataan kehään.

Ei mua niin haittaa. Aikuisopeilu on aika pitkävetoista hommaa, joten mä meen ihan mielelläni pariksi päiväksi luokkaan. Voi touhuta kaiken näköistä muksujen kanssa, mutta ei oikeastaan oo mistään vastuussa. Jee!!! Nyt sormimaalataan, kakarat! Tai: nyt sormimaalataan kakarat!

Olin pari päivää seiskaluokkalaisten kanssa. Ensimmäinen päivä oli täysin paska. Just sitä kuraa, mitä aina on sijaisopena. Paitsi että, kun ollaan Wadeyessä, se meinaa sitä, että puolet luokassa huitelee pitkin käytäviä, neljäsosa on koulun katolla ja neljäsosa repii tapetteja seiniltä tai hakkaa interaktiivista taulua vasaralla. Tai jotain muuta vastaavaa.

Seuraavana päivänä mulla oli sitten omat materiaalit mukana. Sijaisopeilussa on nopeasti oppinut sen, että on parempi mennä omilla vehkeillä, sillä ne tuntee parhaiten. Me opiskeltiin hieman Egyptin karttaa, opittiin miten muumioita tehdään ja treenattiin 10 uuden sanan kirjoittamista. Yhtäkkiä mulla olikin ihan hyvin totteleva ja käyttäytyvä luokka. 

Jostain syystä mä sain ajatuksen tuoda savea luokkaan. Mikä ääliö. Se, että aamu meni hyvin, ei mitenkään meinaa sitä, että iltapäivä menisi hyvin. Savesta oli tarkoitus tehdä pyramideja. Paitsi, että savesta tehtiin lentovoimille kelpaavia aseita ja peniksiä. Sitten me pestiin seinät ja lattiat. Savea oli joka helvetin paikassa.

Peniksen savesta vääntänyt poika väitti kivenkovaan, että kyseessä oli raketti ja mä en vain ymmärrä. Raketissa oli suonet ja esinahka. Sälli unohti, että täällä mä opetan myös seksivalistusta. 

Parasta vain mennä himaan. Kaataa lasi viiniä.