No, onhan meillä tänäkin vuonna ollut auringonlaskuja, vaikken mä olekaan niistä kuvia napsinut. Ja niitä kuvia olen ollut ottamatta oikeastaan vain ihan yhdestä syystä. Meidän koulu töppäsi.
Joka joulu ennen kesälomia koulu julkaisee kuluneesta vuodesta pienen lehden ja seuraavaksi vuodeksi kalenterin. Viime vuonna kalenteriin lipsahti valokuvia, jotka eivät sinne kuuluneet.
Kaksi meidän koulun oppilasta menehtyi onnettomuudessa. He olivat kavereidensa kanssa kalassa läheisellä saarella, ja paluumatkalla heidän autonsa jäi nousuveden jalkoihin. Laskuveden aikana saarelle pystyy ajamaan hiekkasärkkää pitkin, mutta nousuvesi oli yllättänyt heidät tai autossa oli ollut jotain ongelmia. Neljästä nuoresta miehestä hukkui kaksi. Paikallisten uskomusten ja kulttuurin mukaan kuolleiden ihmisten nimiä ei saa sanoa. Sama pätee myös valokuviin.
Kuolleesta nuorukaisesta oli vahingossa valokuva meidän kalenterissa. Hänen perheensä veti herneen nenään - ja ihan asiastakin. Eihän nämä säännöt olleet kenellekään yllätys. He sulkivat rannat meidän käytöltä. Nyt ei ole yhdelläkään valkonahalla rannoille mitään asiaa.
Ja näiltä rannoilta me yleensä ollaan auringonlaskuja ihasteltu. Siksi siis ei valokuvia kauniista taivaista. Paitsi nyt. Nämä ovat meidän urheilukukkulalta, jolla me käydään juoksemassa mäkeä ylös. Näyttäväthän ne taivaat sieltäkin oikein komioilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti