Koulu lennätti meidät opintomatkalle Queenslandiin. Grant löysi jostain kiusaamisen vastaisen konferenssin mainoksen, ja me vilautettiin sitä reksille, ja kas, kohta meillä oli jo lennot ja hotellit valmiina reissua varten.
Tämä jakso on ollut todella pitkä, sillä monsuunikausi on ollut tänä vuonna erityisen märkä ja tiet ovat olleet katki jo kauan eikä me olla päästy ihmisten ilmoille ikuisuuksiin. Työt eivät ole helpottuneet yhtään jakson loppua kohden ja meidän on tänä vuonna pitänyt opettaa kahta uutta oppiainettakin. Me ollaan kaikki oltu aika loppu. Tämä konferenssi tuli aika hyvään saumaan.
Meidän konferenssi alkoi sunnuntai-illalla, joten meillä oli aikaa möllötellä koko viikonloppu. Ei me kauheasti keretty möllöttelemään, sillä kummallakin oli sellainen olo, että piti ottaa viikonlopusta ilo irti. Me lennettiin perjantaina Brisbaneen, ja heti alkoi kaamea hedonistinen nautiskelu. Koska me oltiin työmatkalla, koulu kustansi meille kaiken. Loma alkoi heti pihviravintolassa, jossa me vedettiin elukkaa naamariin niin, että napa rutisi. Tosin me syötiin koko reissun aikana joka päivä niin, että napa rutisi.
Ei me sinä päivänä sitten juuri muuhun kyettykään, kun maha oli täynnä hiton hyvää pihviä. Me käveltiin jonkin aikaa ympäriinsä sekä ihmeteltiin meille tuntemattomia valkonahkoja, liikennevaloja ja rullaportaita. Ei meillä vaan Wadeyessä tämmösiä ole. Takaisin me ei enää pystyttykään ähkyltämme kävelemään, joten me kurvattiin takaisin hotellille vesibussilla.
Seuraavana päivänä Grantin oli päästävä suosikkijoukkueensa, Brisbane Lions, kotikentälle ja ehkä enemmänkin fanikauppaan. Me käveltiin vieläkin aika ähkyinä kentälle. Tuntui hassulta, kun ilmankosteus oli melko olematon ja kaikenlainen liikkuminen oli helppoa. Sitä unohtaa Wadeyessä, miten muu maailma ei elä turkkilaisessa saunassa.
Meidän konferenssi oli Gold Coastilla paikassa nimeltä Surfers' Paradise. Kultainen rannikko ja Surffareitten paratiisi - paikannimet lupailivat hyvää. Harmi vain, että Grant halusi vielä väkisin katsomaan oman joukkueensa peliä ja harmi vain, että he sattumalta pelasivat juuri Gold Coastilla. Mä otin matsin katselun lähinnä auringonoton kannalta. Grantin joukkue hävisi niin rutkasti, että mä luulen, että Grantikin otti pelin lähinnä auringonoton kannalta.
Pääsinhän mä sinne kultaiselle rannallekin pelin jälkeen. Aurinko oli laskenut jo aikaa sitten, mutta hiekka tuntui todella mukavalta varpaiden alla, joten me sipsuteltiin hiljalleen rantaa edes taas. SItä paitsi täällä uskalsi mennä uittamaan varpaitakin vedessä, sillä näillä leveysasteilla ei ole krokoja eikä myrkyllisiä möllyköitä vedessä. Mitä-nää-nyt-on-jellyfishit. Siellä oli kyllä muunlaisia möllyköitä vedessä.
Pari mimmiä olivat lauantain ratoksi kiskoneet alkomaholia sen verran naamariin, että oli homma lähtenyt vähän lapasesta. Toinen oli hävittänyt vaatteensa, ja toisen minihame oli kiertynyt rullalle mahan päälle. Mimmit toikkaroivat aalloissa jonkin aikaa, kunnes isompi aalto kaatoi kummatkin. Alusvaatetyttö pääsi omin neuvoin pystyyn, toinen jäi makaamaan naamalleen veteen. No, perkele! Mä yritin kiskoa mimmiä rannalle, mutta minimekkotytöllä oli sen verran massaa, ettei se sieltä mihinkään liikahtanut.
Sitten mimmiin tuli vähän eloa. Heidän kookas miesystävänsä katseli rannalta menoa naureskellen. Tämäkin heppu oli aika tuiterissa. Tytöt lähtivät hänen matkaansa, mutta me katseltiin heidän peräänsä jonkin aikaa. Vähän ajan kuluttua mimmit kiukuttelivat jätkälle, ja sälli kiskoi heitä ranteista mukaansa. Tuli sellainen olo, että ehkä likat eivät tunteneetkaan miestä ja että tällä tarinalla ei ehkä ole onnellinen loppu.
Tietenkään meillä ei ollut kummallakaan puhelinta mukana, sillä ne olivat hotellissa latingissa. Mä pyysin vieressä seisonutta miestä soittamaan poliisit. Mimmit olivat juosseet "kaveriaan" pakoon syvälle mereen. No, perkele taas! Aallot heittelivät kumpaakin kuin tyhjää juomapulloa. Minimekkotypy oli taas pitkään mahallaan aalloissa. Nyt on hengenlähtö lähellä.
Lopulta Grant kahlasi aaltoisin, heitti minimekkotypyn olalleen, mätkäytti mimmin hiekalle ja paikalle parahiksi saapuneet poliisit saivat hoitaa homman loppuun. Vaatteeton mimmi yritti potkaista poliisia, joten hän oli äkkiä käsiraudoissa ja naamallaan hiekassa. Minimekkomimmillä kesti kauemmin reagoida mihinkään mitenkään, mutta pian hänkin oli raudoissa ja oletettavasti matkalla selviämään jonnekin. Me ei jääty seuraamaan tilannetta sen enempää. Tämän vuoden hyvä työ -kiintiö on nyt täynnä.
Seuraavana päivänä me herättiin auringonpaisteeseen ja lempeisiin ilmoihin. Rannan tai uima-altaan sijaan me päätettiin kuitenkin lähteä ennen konferenssin alkua käväisemään kauppakeskuksessa. Meillä kummallakin oli aika pitkä ostoslista, Wadeyestä kun ei saa oikein mitään. Toki sinne voi paljon tilata netistä, mutta esimerkiksi juoksulenkkareita on paha ostaa sovittamatta. Tämä ostoskeskus oli täynnä tehtaanmyymälöitä - myös Niken. Löysin sitten juoksulenkkarit. Neljät. Mä ostin neljät lenkkarit kerralla. Ja paljon muutakin.
Tosin uusille lenkkareille oli kyllä tarvettakin.
Me käytiin ulkoiluttamassa uusia treenikamoja saman tien. Oli hieman erilaiset juoksumaisemat kuin kotikylässä.
